Tekstit

 ryven itsesäälissä voi minua pikku raukkaa ressukkaa poloista tämä on sitä todellista urheilua juoksen tätä kuin maratonin viimeistä kierrosta todellisuuteni on tämä suru joka ei kai lähde koskaan pois se on totta vaikka en haluaisi että se olisi niin totuus kirpaisee sen pitääkin kirpaista koska muuten se olisi valhe valheen pehmeä pumpuli ei minua enää nukuta
trendikkäät aatteet rakentavat korttitalonsa hiekalle eivät ne pärjää Jumalan sanan miekalle
 aivan kuin olisin lavatansseissa yksin  paikalla ei ketään muuta kuin minä ja orkesteri joka soittaa Satua Peikoista ei kukaan tule hakemaan enää koskaan milloinkaan
 embraced by the cold winter morning mourning dressed in black she will never come back bathing in the shades of gray memories - fading like the light of day tears  fell like snow pure white  turning into ice